HEVOSMESSUT OVAT YHTÄ KUIN RATSUMESSUT?

IMG_0242

Lähes jokaiselle hevosihmiselle lajiin liittyvät messut ovat must go -tapahtuma. En ole tässäkään poikkeus, nimittäin aloitin hevosmessuilla käymisen vuonna 2013. Kyseisenä vuonna sain Tampereen messuilta innostuksen poniraviurheiluun, vaikka olin silloin vielä jollain tasolla vannoutunut ratsastaja. Kipinä poniraveihin syttyi erään entisen ponikuskin luennosta, jossa hän kertoi varusteistaan sekä kokemuksistaan ohjastajana. Vanhempani ovat normaaleja työssä käyviä kansalaisia, joista toinen asuu kaupungissa. Minulla ei siis ole rahkeita vanhempien omistamaan hienoon ravitalliin, eikä myöskään ollut luennoijalla. Hänen keskinkertaisuus vakuutti minut tämän lajin puolelle, sillä mikäli joku Suomen huippukuskeista olisi ollut puhumassa, mielenkiintoni olisi varmasti lopahtanut jo kättelyssä. 

Viime vuosien ravi- sekä poniraviohjelma on ollut luokkaa miinusmiinusnolla. Perjantaiaamuisin tai iltapäivisin on jokin Suomen poniravikouluista käynyt esittäytymässä sekä sen lisäksi on saatettu mukaan ahtaa myös Suomen nopein raviponi. Who cares tällaisesta ohjelmasta?

Olin yhteydessä joulukuun puolella Tampereen sekä Helsingin messujärjestäjiin. Molemmista tulivat vastaukset, että raviohjelma on vähäistä ja sitä yritetään parantaa. Niiden lisäksi kysyttiin kehitysideoita sekä ohjelmaa, joita minä kirjoitin jos jonkinmoisen listan ja lähetin eteenpäin. Tämän jälkeen ei mitään, tai vastauksena kerrottiin Hippoksen tms. hoitavan kaiken. 

Huoh. Ja erittäin syvä sellainen.

IMG_0672

En ole poninomistaja. Tämä siis tarkoittaa sitä, ettei lompakkoni juuri kevene hevosmessuilla. Käyn kuitenkin perinteiden mukaisesti paikalla jokaisena vuonna, etenkin bloggaajapassien takia. En ole myöskään ratsastaja, joille messuilla tarjottava ohjelma on pääasiassa suunnattu ja ymmärrän sen täysin. Raveja harrastavat nuoret eivät käy niin usein messuilla, toisin kuin ratsastajat. 

Ainoa asia mitä en ymmärrä, on se ettei ohjelmaa viitsitä järjestää juurikaan mahdollisille uusille harrastajille. Ravipuolen ohjelmat kestävät pisimmillään vain 30 minuuttia, eikä niissä ole mitään konkreettista asiaa ulkopaikkakuntalaisille, esimerkiksi juuri Riihimäeltä tai saati kauempaa tuleville. 

Ehdotin molemmille messujärjestäjille laidasta laitaan ohjelmaa, mutta petyin HHF:n suhteen. Oma messuohjelmani maaliskuussa koostuu nyt siis vain Blogiexposta, valokuvaamisesta sekä muusta blogisisällöstä. En välttämättä tulisi messuille, mikäli Blogiexpoa tai palkitsemistilaisuutta ei pidettäisi siellä. Kohderyhmä (=potentiaaliset uudet kuskit) ovat messuilla juuri paikalla, mutta mikseivät poniohjastajat tai aidot raviponit ole itsenäisten kuskien esiteltävissä? Ravikouluja kun ei ole läheskään kaikkialla Suomessa, eikä näin läheltäkään (Riihimäeltä) minulla olisi mahdollisuutta käydä esimerkiksi Vermon ravikoululla kerta viikossa. 

Messuilla käyvien ikäluokka jakaantuu varmaankin suurimmaksi osaksi 12-17 ikävuoden väliin. Siitä syystä en ymmärrä, miksei messuilla esitellä aitoja raviponeja (normaaliaikaisia) sekä keskivertaisesti pärjänneitä ponikuskeja? En olisi itsekkään motivoitunut tähän lajiin, mikäli puhujana olisi ollut joku Suomen kärkinimistä. Ohjelmaan ei ole kuitenkaan niin vaikea hakea yhtä tai kahta itsenäisesti ajavaa kuskia poneineen. Parhaimmillaan raviohjelmaksi olisi käynyt vain poniohjastajan luento, mutta missä sekin?

Alla näette koottuna HHF’n raviohjelman viikonloppuna:

HHF'n raviohjelma.
HHF’n raviohjelma.

En oikein sisäistänyt ajatusta, että raviliigan osuuksia myydään ”nuorten” messuilla. Missä nuorille suunnattu ohjelma?

Ohjelmanumero ”ravien huumaa” koostuu Suomen Hippoksen, Brobacka-nimisen tallin sekä Ypäjän ja Vermon ravikoulujen esityksestä. Ohjelman kuvauksessa luvataan ravihevosten sekä monte- ja raviponien esittäytyminen. Ponit ilmeisesti Vermosta, eli pääjehuna ovat ravikoulujen järjestämät kierrokset. 

En arvostele ravikoulujen ohjelmasisältöä, ei sinne päinkään. Messujen kautta asiakkaita varmasti ropisee heille, mutta missä uudet harrastajat? Into lajia kohtaan varmasti loppuu siihen, kun ravikoulua ei löydykään juuri siltä omalta kotipaikkakunnalta tai vanhemmilta ei löydy aikaa ajaa tuntia suuntaansa yhdelle ajotunnille kerran viikossa. Siksi juuri itsenäisen ponikuskin ohjelmanumero olisi uusien harrastajien löytymisen vuoksi välttämätön – näyttö siitä, että lajia voi harrastaa ilman koulujakin. 

En ole myöskään edellisvuosina pitänyt ajatuksesta, että esille tuodaan Suomen nopeimpia poneja tai menestyksekkäimpiä ohjastajia. Kuinka monella nuorella olisi realistisesti mahdollisuus saavuttaa sata voittoa ilman monien tuhansien arvoista kilpaponia tai 20 eri ponin valmennustallia? Ei kovin monella. 

Lumiravit ovat maaliskuussa järjestettävä ravihenkinen tapahtuma, johon oma osallistumiseni on vielä hieman kysymysmerkin alla. Hienoa, että tapahtumaa promotaan messuilla, mutta tätä en itse edes laskisi raviohjelmaksi. Otin sen pieneen kattaukseen mukaan vain ulkonäön kannalta.. 😂.

IMG_0776

Odotan innolla, ovatko Tampereen messut prepanneet ohjelmassaan. Käyn todennäköisesti kuitenkin Pasilassa kuvaamassa messujen sisällöt jokaisena päivänä, ihan täysin blogisisällön vuoksi. Ja myös Playssonin ohjelman vuoksi. 

Mikäli tämä postaus nyt pompautti minut pois bloggaajapassien huimasta hakukisasta, en olisi yllättynyt. Petyin pahasti tämän vuoden raviohjelmaan, vaikka kehitystä luvattiin tapahtuvan ja ehdotuksia kuunneltavan. Toivottavasti kaikille järkätään ohjelmaa sitten ensi vuonna, sillä eiväthän nämä ole ratsumessut? 

Katkera kiittää ja kuittaa.

Ps. Blogini on ehdolla vuoden hevosharrastusblogiksi, äänestys aukeaa 12.2. ja teen asiasta äänestyspäivänä oman postauksen. 

1 thought on “HEVOSMESSUT OVAT YHTÄ KUIN RATSUMESSUT?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *