KILPAILEMINEN ILMAN KUOLAIMIA TURVALLISUUSRISKI?

nenät-001

Huomioi postausta lukiessasi oma mielipiteeni ravipuolen harrastajana.

Luin tässä hiljattain Helsingin Sanomista Minttu-Maaria Partasen kirjoittaman artikkelin hevosten kuolaimista. Artikkeli oli otsikoitu todella kuohuvasti: ”Hevosurheilu ei halua luopua kipua aiheuttavista kuolaimista – hevosen suussa on usein vaurioita.” Kyseinen kirjoittaja oli haastatellut juttuunsa Suomen Hippoksen eläinlääkäriä Reija Junkkaria, väitöstutkimusta tekevää Mirjami Miettistä, kilpaa työkseen ajavaa Mika Forssia sekä kouluratsastaja Stella Hagelstamia. Päätin artikkelista inspiroituneena selvittää hieman kuolainten aiheuttamia vaurioita ja niiden positiivisia puolia.

Suomen Ratsastajainliitto noudattaa kouluratsastuksessa kuolainten osalta FEI:n luomia sääntöjä. FEI, eli Fédération équestre internationale on kansainvälinen ratsastajainliitto. Se perustettiin vuonna 1921, ja tällä hetkellä FEI:hin kuuluu 132 eri maan ratsastajainliittoa. Järjestö laatii säännöt kansalliselle tasolle kaikkiin muihin hevosurheilun lajeihin, laukkaurheilua, hevospooloa sekä raviurheilua lukuun ottamatta. 

Suomalaisissa kouluratsastuksen säännöissä sallitaan monia kuolaimia, mutta kiellettyjen listalle kuuluvat mm. cornell collar, eli eräänlainen TSD-kurkkutuki. Tämä kyseinen varuste on sallittu ravihevosille Amerikassa sekä suomessa vain eläinlääkärin määräyksestä. Sen lisäksi kiellettyjen listalle kuuluu WTP NP bit -kuolain, joka mahdollisesti aiheuttaa hevoselle huonoa käytöstä sekä sykkeen heikentämistä. Keskustelin Saddlery-nimisen verkkokaupan myyjän kanssa internetissä, joka kertoi kuitenkin kuolaimen olevan joissain maanosissa sallittu. 

SRL:n sivuilta en löytänyt erityisiä sääntöjä Suomen esteratsastuksessa käytettäviä kuolaimia kohtaan. Kansainvälisessä kouluratsastuksessa käytettävät kankikuolaimet ovat pakolliset. Niissä hevosen suussa on kaksi kuolainta, joista molemmista lähtevät ohjat ratsastajan käsiin. Kankia on tutkittu ja selville on saatu mm. se, että kireä turpahihna kankikuolaimilla vähentää hevosten pään verenkiertoa sekä aiheuttaa fysiologisen stressireaktion. Turpahihnan kireyttä ei voida mitata kaikille tutulla käytännöllä, kahdella sormella, sillä jokaisen ihmisen sormet ovat eripaksuiset ja näin turpahihnan kireys määräytyy ihmisen sormen paksuudesta. 

Kankikuolainten vaikutus kohdistuu suurimmaksi osaksi niskaan, leukaan sekä kieleen. Kyseistä kuolainta käytetään yhdessä bridong-kuolaimen kanssa, jolloin hevonen pyritään saamaan koottuun muotoon. Kankiketjusta johtuva paine kohdistuu hevosen alaleukaan, joka on herkkä alue hevoselle. Kouluratsuilla näkee kangista johtuvia vaurioita alaleuan pinnassa. Suomessa raviurheilun puolella kankisuitsien käyttö on kielletty, mutta se on sallittu montéssa, eli raviratsastuksessa. 

IMG_0103

Raviurheilussa sekä ratsastuskouluissa yleisin kuolain on nivelkuolain. Sen vaikutus perustuu yleisemmin hevosen suupieliin, ikeniin ja kieleen. Kuolain ei ole kaikista kevyin vaihtoehto, muttei se vahvinkaan. Olen omilla poneillani käyttänyt nivelkuolaimia raviversiossa sekä normaalina nivelkuolaimena. 

Vuonna 2015 Mirjami Miettisen tekemässä tutkimuksessa saatiin selville, että tutkimukseen osallistuneista hevosista 59% oli kuolainten aiheuttamaa hampaiden kulumaa. Harmia hevosen suuhun syntyy mm. silloin, kun kuolain on hevosen suulle liian iso. Miettisen mukaan kuolainten sopivuus tulisi arvioida hevoskohtaisesti, ja kielelle pitäisi jäädä tilaa ainakin 1,5 senttiä. Hevosen suussa ei ole anatomisesti omaa kohtaa kuolaimille, vaan tila viedään kielen puolelta. Hänen mukaan huonoin yhdistelmä hevosen suuterveyden kannalta on liian kireä turpahihna ja liian paksu kuolain. Liian suuri kuolain voi haitata kielen verenkiertoa, minkä vuoksi hevosen kielestä lähtee tunto, jolloin se ei tunne ratsastajan apuja yhtä hyvin. 

Miettisen mielestä poskihihnojen sovitus on hevosen vastuulla. Hän neuvoo asettamaan poskihihnat tavallista löysemmäksi, joista hevonen voi itse määritellä kuolaimen paikan. Miettinen on sitä mieltä, että hevoselle tulisi antaa kuolaimettomia päiviä. 

Kuolaimen ja turpahihnan on todettu aiheuttavan hevosille pehmytkudosvaurioita, jotka voivat johtaa hevosen epämukavuuteen sekä käytöksen muuttumiseen. Myös yleisimmät syyt vaurioille ovat suupielen depigmentaatio, jossa suupielien kohdalta häviää pigmentti ja tilalle tulee vaaleita läiskiä. Kyseisen vaurion on arvioitu johtuvan painevauriosta suupielissä. Niiden lisäksi on havaittu poskien, huulien sekä limakalvojen haavaumia. 

Liian monelle hevoselle lyödään suuhun vääränlaiset- tai malliset kuolaimet. Sen vuoksi suurinosa suuongelmista syntyy ja näin mahdollinen ongelmakäytös saa alkunsa. Kuolainten käyttö olisi hyvä aloittaa Happy mouth -nimisestä kumikuolaimesta tai nahkaisesta versiosta. Ne ovat hevosille miellyttävämmät suussa, vaikka kuolaimettomuus olisi kotitreeneihin paras vaihtoehto. Yleisin kuolainmateriaali on ruostumaton teräs, josta valmistetaan suurin osa kuolaimista. 

Kaikkia hevosia ei kuitenkaan aina voida käsitellä kuolaimetta tai edes kumikuolaimilla. Hevosurheilussa kuolaimet ovat hallintakeino, sillä 500kg eläimen hallittavuus sen pillastuessa olisi hyvin minimaalinen. Kuolaimien käytössä on kuitenkin kyse suurimmaksi osaksi riskien minimoinnista, sillä ilman kuolaimia vaaratilanteita syntyisi päivittäin.

Suomessa ajetaan keskimäärin 25 ravilähtöä päivittäin, joista lähes jokaisessa on noin kymmenen hevosta. Kuolaimilla voidaan estää isompi tuho hevosen nostaessa laukan tai osuessa vieressä juoksevan kilpailijan kärryihin, mutta mitä kävisi kuolaimetta? 

IMG_0091

Minttu-Maaria Partanen ottaa hyvin pienen ja keskustelua herättävän näkökulman artikkeliinsa. Näkökulma, joka saa hevosenomistajat miettimään kuolaintensa käyttöä. Voidaanko tulevaisuudessa kuitenkaan luopua kuolainten käytöstä? Onko kuolainten aiheuttamat vauriot mahdollisten ihmishenkien arvoisia? 

Mielestäni hevosia käsitellessä turvallisuus on numero yksi. Voiko kilpailupaikalla olla turvallista, jos jokainen hevonen varustetaan kuolaimettomilla suitsilla tai päävehkeillä? Hevonen pyrkii välttämään kuolaimen aiheuttamaa painetta, sillä se tuntuu epämukavalta. Sen vuoksi se hidastaa tai kääntyy. Miten käy, mikäli hevosen suussa ei olisi tätä painetta? 

En näe tulevaisuudessa asioiden muuttuvan kuolainten käytön osalta. Niiden käytöstä poistamisen sijaan eläinlääkärit voisivat järjestää koulutuspäiviä- tai seminaareja, jotta ihmiset ymmärtäisivät väärien kuolainten haittavaikutukset hevosiin. Riskit nousisivat kymmenkertaiseksi entisestä, mikäli kuolaimet kiellettäisiin. 

Epäilen suuren vauriomäärien johtuvan ihmisten epätietoisuudesta. Ennen tämän postauksen kirjoittamista en tiennyt itsekään lähes mitään kuolainten vaikutuksesta, mutta nyt en suostuisi omalle hevoselle lisäämään mitä tahansa kuolainta suuhun. Toivon todella, että kuolaimettomuus ei ole tulevaisuus. Sen sijaan vaikutuksien tutkiminen ja haitoista kertominen olisi monin kerroin hyödyllisempää. 

Päivitetty 3.2: Postaukseen on alkanut kertyä huima kasa näyttökertoja, joten täsmennän varmuuden vuoksi. En nää kuolainten käyttöä ainoana oikeana tapana, mutta kuolaimet ovat ehkäisseet jopa minun kohdalla monia vaaratilanteita ihan poniraviurheilunkin parissa.

Postaus pähkinänkuoressa:

  • Liian iso kuolain ja kireä turparemmi tietävät vahinkoja hevosen suuhun.
  • Kielelle pitäisi jäädä tilaa vähintään 1,5 senttimetriä.
  • Huolehdi hevosen hammashuollosta! Aikuiselle hevoselle sopiva väli on 6kk – 1 vuosi. 
  • Kuolainten alle pitäisi mahtua yksi sormi.
  • Veri hevosen suussa merkkaa yleensä epäsopivia kuolaimia. 
  • Vaihtuvat kuolaimet säästävät suuta. 

Jos postaus oli mielestäsi hyvä, äänestä minua vuoden 2018 BLOGIEXPOON tästä linkistä: klik.

1U2C3447

Lähteet: 

  • Kotieläintarvike.fi – kuolainten valinta 
  • Maaseudun tulevaisuus – suun vauriot hevosilla yleisiä (2017)
  • Hippos.fi – kielletyt ja tarkkailtavat varusteet
  • FEI:n kotisivut
  • Suomen Ratsastajainliitto
  • T&H-blogi
  • Mirjami Miettisen lopputyö (2015)
  • Hs-artikkeli

Kannen kuva: arvonherra.blogspot.com.

Faktatiedot ovat peräisin internetistä, joten en ota niihin enempää kantaa. Postauksesta ei tullut täysin kuvittelemani näköinen, mutta kelpaava. Painotan sitä, että olen ravipuolen harrastaja ja turvallisuuskysymys koskee mielestäni suurimmaksi osaksi ajopuolta.

4 thoughts on “KILPAILEMINEN ILMAN KUOLAIMIA TURVALLISUUSRISKI?

  1. Sä sanoit, että kuolaimen aiheuttamalla paineella(kipu) voi vain hallita hevosta kilpailupaikalla. Jos ihmiset jaksaisivat kouluttaa hevosia tarpeeksi paljon vastaamaan apuihin ja paineelle, voisi kilpailuissa mennä vaikka riimulla. Mutta ihmisethän ovat laiskoja ja helpompi vaihtoehto on vain tunkea rauta suuhun ja hallita tätä jaloa eläintä kivulla.

    Ja se mitä sanoit tuosta laukkaamisesta/pillaatumisesta. Hevonen on flight or fight eläin ja kipu laukaisee siinä pakoreaktion. Kun hevonen pillastuu ja ohjastaja vetääohjista, hevosen suuhun tulee kipua, jota se pelkää ja saattaa lähteä vielä kovempaan menoon. Siinä vaiheessa, kun hevonen pysähtyy tämän kivun avulla, voi onnitella itseään ja sanoa, että on onnistuneesti siedättänyt hevosen KIPUUN!

  2. Kirjoitin itsekin samasta uutisesta aiemmin tällä viikolla postauksen. Oma näkökulmani asiaan oli toki enemmänkin ratsastuksessa, joten oli mielenkiintoista lukea aiheesta myös raviurheilun näkökulmasta! Tähän on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin on harrastajaakin, ja mun mielestä on hyvä, että asia otetaan esille myös hevosmaailman ulkopuolella. 🙂

  3. Itse olen sitä mieltä, että väline on juuri niin vahva kuin sen käyttäjäkin. Jos käytät välinettä väärin – se aiheuttaa kipua. Jos valitset väärän välineen – se aiheuttaa kipua.

    Tämän huomaan esimerkiksi todella hyvin omissa poneissani. Toisella on käytössä meksikolaiset, koska se on vähän vahva. Valmentajakin on siis sitä mieltä, että sillä on omia mielipiteitä eikä se aina haluaisi tehdä mitä ratsastaja haluaa – esimerkiksi arkuverrytellä, hidastaa, pysähtyä tmv. Meksikolaiset ovat siksi käytössä, että sillä ratsasteli aluksi 11v tyttö (hyvin). Nyt sillä ratasastaa 12v tyttö, jonka kanssa poni on todella tyytymätön. Jouduin valitettavasti sanomaan tytölle, että hän voi muilla hevosilla käydä harrastamassa ohjastuntumaa, koska minun ponini stressaa ja ahdistuu hänen rauhattomista, jännittyneistä käsistään. Samalla suitsituksella 19v ja 16v tytöt ratsastavat ponilla – se menee rennosti ja tyytyväisesti korvaansa sivulle käännellen – kuunnellen ratsastajaansa. Toki sillä on heidänkin kanssaan omia mielipiteitään, jolloin kuolaimesta tosiaan on apua. Kyllähän se riimullakin toimii, mutta tytöt kyllä saavat jatkossakin mennä kuolaimen kanssa.
    Kuolaimena on kolmipala (koska poneilla on usein ahdas suu, jolloin nivel voi tökätä kitalakeen – kolmipala on taipuisampi, eikä tökkää niin ikävästi) ja tosiaan meksikolaiset – mutta super löysällä. Ylemmän turparemmin alle menee varmaan 4-5 sormea, alemman allekin menee helposti 3-4 sormea 😀

    Itse ajan ponilla. Saman huomaan tässä – sillä on omia mielipiteitä, se haluaisi ravata välillä vaan korvat töttöröllä kovempaa eikä alkuverrytellä ja hölkkäillä. Myös painavamman lastin kanssa se on saatava hölkkäämään. Sen opetti yksi tyttö raskauteni aikana siihen, että se painaa kuolaimelle ja puree siihen kiinni. Meni 2kk minulta opettaa se taas “hyväsuiseksi”. Myös ylläpidossa ollut ponini oli opetettu painamaan ohjille ja välttelemään kuolainta – minä taas tahdon, että hevonen on mahd. herkkä ja mukava, “pikkurillillä” ajettavissa oleva. Hyvä, rento ja luotettava tuntuma ponin suuhun.

    Tätä eivät kaikki osaa, se on vain harjoiteltava, mutta huomaan tämän aina omissa poneissani kun tulee uusi ihminen. Ja sen opettaminen on hankalaa – älä nypi. Kuolain on niin vahva ja kipua aiheuttava kun on käyttäjäkin, jne 🙂

    Itsekin ajelen meidän pellolla toista poniani riimusta, mutta en IKINÄ lähtisi tielle sen kanssa pelkällä riimulla ajamaan, tai kuolaimettomalla. Vaikka se siitä toimii ihan yhtä hyvin, en riskeeraisi muiden tienkäyttäjien turvallisuutta sen tähden. Nääs kun se kuolain – jos on sopiva, ja turparemmi yhtä löysällä kun meillä, en usko että se kauheasti kipua tuottaa, koska ponini tottelevat todella hyvin ääntä, mutta tarpeen tullen on mukava kun on sitten kuolain, jolla saa pidätettyä. Kiitolaukkaa kärryt perässä irtona menevä poni on aika paljon tuhoava aikaan saava otus… Vai pitäisköhän mun sitten lopettaa ajaminen kokonaan, ja samoin poniharrastus? Vai pitäisikö mun vaan kuolaimettomilla ratsastella aidatulla kotikentällä? Entäs se, että ratsastajan painosta jo 15-20 minuutissa hevosen selkälihakset alkavat toden teolla puutua? Pitäisköhän vaan maasta höntsäillä ja opetella temppuja? 😀 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *