ONKO HEVOSBLOGI NIMENSÄ VEROINEN ILMAN HEVOSTA?

IMG_0694

Kirjoitan juuri tässä postauksessa ongelmasta, jota hevosenomistajat eivät kohtaa. Eivät myöskään heidän lisäksi hevosten vuokraajat, ylläpitäjät tai niiden hoitajat. Ongelma, jonka vain hevosettomat kohtaavat.

Aktiivisimmat lukijani tietävät varmasti sen, etten omista juuri nyt yhtään ponia. Ponien valmentamisesta vei voiton vuonna 2016 viimeinen peruskoulun luokka, johon halusin panostaa normaalia paremmin. Näin ollen silloinen ylläpitoponini, Ruusu, joutui muuttamaan takaisin omistajalleen. En tiedä vieläkään, että oliko päätös hyvä, mutta peruskoulusta pääsin kesällä 2017 7.0 keskiarvolla, johon olin myös tähdännyt. 

Vielä vuodenkin jälkeen kutsun blogiani yhä hevosblogiksi, mutta onko se todella sitä?

IMG_0540

Olen aina unelmoinut omasta hevosesta. Poneja on kyllä riittänyt hevosenkin edestä, mutta hevosella ajamisessa on vain sitä jotain, siihen en osaa kyllästyä. Kaikille raviharrastajille kelpaisi radalla kilpakumppanien pelkäämä voittokone, mutta kotona lapsenkin käsiteltävissä oleva (suomen)hevonen. Tässä stereotypiaunelmassa en ole itsekään poikkeus.

Minulle piti tulla syksyllä 2016 suomenhevonen, siitä nimi Kylmäverinen unelma. Ostohaaveet olivat jo niinkin pitkällä, että sille oli ostettu silat sekä muuta tavaraa. Haaveet kuitenkin kariutuivat löytäessäni Pieksämäeltä opiskelupaikan, joten mahdollisuudet siellä hevosenpitoon olivat nollilla. Vaikka nyt vuodenvaihteen jälkeen vaihdoin Järvenpäähän hieman lähemmäs opiskelemaan, en kadu Pieksämäelle lähtöäni hetkeäkään. Oma aikani ei kuitenkaan tällä hetkellä riittäisi hevosen treenaamiseen, sillä lähes jokaisena arkipäivänä olen 16-17 jälkeen kotona. 

Jos minulla ei ole blogissani päätähteä, eli hevosta, saanko nimittää blogiani hevosblogiksi? Käydessäni tallilla tai ollessani hevosten kanssa kontaktissa noin kerran kuussa, voinko siitä huolimatta hyvillä mielin kertoa kirjoittavani hevosblogia?

”Onko sinulla omaa ponia?” Kysymystä kysytään suuren kuvamääräni vuoksi mm. Instagramissa. Monista selvennyksistä huolimatta tieto ei aina tavoita jokaista, joten samoja kysymyksiä tulee lähes viikoittain. Määrä on kuitenkin suhteellisen vähäinen, eli sen kysyminen ei tuota minulle sen suurempia ongelmia. 

En ole ottanut vielä selvää siitä, että vähentyvätkö vai nousevatko seuraajamääräni hevosettomuuden vuoksi. Tiedän olevani yksi harvoista suomalaisista bloggaajista, jotka kirjoittavat hevosblogia omistamatta kuitenkaan päätähteä. Minulta on kysytty useasti myös sitä, että mistä sitten kirjoitan? En nimittäin voi kertoa muiden tapaan olemattoman hevoseni kuulumisista. Vastaus on kuitenkin yksinkertainen – kirjoitan ilosta. 

IMG_0544

Ilo kirjoittamista kohtaan antaa minulle ideoita aiheista. Halu toteuttaa itseään on minulla niin vahva, että ideat postauksiin vain pulpahtavat normaalissa arjen tilanteissa päähäni. Kutsun blogiani siis hyvillä mielin hevosblogiksi, sillä kuviani lukuunottamatta otan esille säännöllisesti uusia aiheita tai näkökulmia, joita muiden blogeissa ei ole vielä näkynyt. Tietysti pienen kavionkopseen siivittämänä!

Mikä on sitten mielipiteeni muiden blogeista? Voivatko muut nimittää blogejansa yhtä lailla hevosblogeiksi, mikäli niissä ei ole päätähtenä hevosta? 

Mielestäni päätähden puuttuminen tuo muille hevosettomille tietynlaisen lohdun. Ei se elämä ole niin ka*kaa, kun ei saa omaa hevosta. Ilman hevosta selviää kuitenkin elämästä. En enää itsekään osaa mankua omaa hevosta, sillä olen tyytyväisesti hevoseton. Realistisesti ajatellen oma jaksamiseni saattaisi romahtaa tässä elämäntilanteessa hevosen kanssa. Aikani ei riittäisi sen valmentamiseen ja ajan myötä aikapulasta tulisi kierre, mikä johtaa pidemmällä tähtäimellä stressiin ja univaikeuksiin. 

Loppujen lopuksi olen tyytyväinen siihen, etten omista hevosta. Ei hevosblogin nimeämisoikeutta pitäisi antaa vain heille, joilla on mahdollisuudet tai rahkeet ylläpitää hevosta ja maksaa sen kuluja. 

Päätän tämän lyhyen postauksen sanoihin:

Hevoseton on huoleton – ja joskus hieman postausaiheeton.

Jos pidit postauksestani, äänestä minua vuoden 2018 BLOGIEXPOON: klik.

4 thoughts on “ONKO HEVOSBLOGI NIMENSÄ VEROINEN ILMAN HEVOSTA?

  1. Olen miettinytkin, mistä tämä blogin nimi juontaa juurensa, mutta nyt siihen tuli selvyys! Tää oli kyllä mielenkiintoinen postaus. Itsekin olen hevoseton, mutta käyn liikuttamassa hevosta, josta saan toki kirjoittaa. Täytyy myöntää, että ilman hevosia mun olisi jotenkin hankala kirjoittaa juurikin tuon takia, että kirjoitan mielelläni juuri arjen jutuista ja oivalluksista. Sä oot kuitenkin keksinyt todella mielenkiintoisiakin ideoita ilman hevosiakin ja mielestäni tämä on kyllä hevosblogi edelleen! 🙂

    welifedream.blogspot.fi

    1. Kiitos kivasta kommentista! Mielestäni jotkut ideat blogissani ovat hieman villejä tai kauka haettuja, mutta kaikki on otettava käyttöön. Parasta on keksiä aiheita, joita kukaan suomalainen ei ole välttämättä vielä ehtinyt ideoimaan! ❤️

  2. Hitsi, ihanaa että otit tän aiheen esille!

    Mä olen alle kouluikäisestä lähtien rakastanut sekä hevosia että kirjoittamista. Kolmen vuoden ajan olen kirjoittanut hevosblogia, suurimmaksi osaksi ilman hevosia. Aloitin blogin kirjoittamisen päästessäni ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla tallille, sillä ajattelin että “jes, nyt elämäni suurin unelma hevosharrastuksen aloittamisesta vihdoin toteutuu ja mulla on aiheita postauksiin.” No, seuraavat kaksi vuotta pääsin kuitenkin käymään tallilla vain todella harvoin, olin hevosjuttujen suhteen täysin aloittelija, ja sekä tallit että hevoset vaihtelivat tiuhaan elämässäni, ei ollut vakituista paikkaa jossa käydä eikä sitä yhtä tiettyä hevoskaveria. Silti kirjoitin, ja kirjoitan edelleen – viimeisen vuoden olen käynyt viikottain tallilla, mutta ei blogillani ole edelleenkään päätähteä vaan mukana pyörii useita talleja ja kauraturpia. Kenties se on vaikuttanut siihen, ettei blogini ole koskaan saanut kunnolla näkyvyyttä, mutta se ei olekaan se syy, miksi bloggaan. Vaan se rakkaus hevosia ja kirjoittamista kohtaan. Ihanaa kuulla, että meitä on muitakin! 🙂

    1. Ihanan pitkä kommentti, kiitos siitä! Postauspulaa ei ole ainakaan itselläni vielä ilmennyt, vaikka viimeisin poni lähti takaisin kotiinsa 2016 syksyllä. Ajan ja vaivan kanssa saa vaikka mitä aikaan! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *