OMA HEVOSHISTORIANI

IMG_0526

Kerroin Snapchatin puolella ostavani uuden kannettavan tietokoneen kouluun ja nyt on vihdoin sen aika! Kirjoitan tätä postausta ensimmäistä kertaa siis uudella läppärilläni. Useiden kehujen saattelemana päädyin Macbook Air -malliin, tosin käytettynä versiona. Eihän tässä ole tarkoitus alkaa aivan pröystäilemään, koska samanlainen tietokone olisi maksanut yli tuhat euroa täysin uutena. Tällä hetkellä kirjoitan blogiani siis tällä sekä Lenovon B-15 kannettavalla tietokoneella. Tämän uuden näppäimistöön on todellakin totuttava, mutta en nää siinä sen suurempaa ongelmaa.

Nyt vihdoin sitten itse aiheeseen. Ottakaa huomioon, että tässä kohdassa onnistuin lähes reväyttämään olkapääni, joten saisinko hieman respectiä tämän postauksen suhteen? Tämä hevoshistoria-postaus on rakkaudella, mutta kivulla kirjoitettu. 

IMG_0897.JPG

Tämä on jo varmaankin kolmannes kerta, kun kirjoitan tätä postausta. Toinen tähän blogiin, ensimmäistä te ette näe – onneksi. Hevoshistoriani alku juontaa juurensa vuoteen 2004, kun äitini vei minut ratsastamaan Riihimäen ratsastuskouluun talutustunneille. Meillä täällä Etelä-Suomen perämetsässä on rajoitettu valikoima ratsastuskouluista, joten Sammalisto oli lyhyimmän matkan päässä kotoamme. 

Lempiponini Sammalistolla oli ehdottomasti -96 syntynyt Ruskelan Pilipali. Luulin sitä aina tammaksi, kunnes joku möläytti sen olevan ruuna. Minulla ei ole tarkkaa mielikuvaa viettämästäni ajasta Sammalistolla, mutta äitini päiväkirjan mukaan olin itsenäinen tyttö jo ensimmäisellä talutustunnilla, jolloin jo 30 minuutin ratsastuksen jälkeen pyysin äitiäni irrottamaan otteensa minusta. Itsenäisyys on periytynyt myös nyky-minään.. 😂

Sammalistolta siirryin muistikuvieni mukaan muutamien vuosien päästä ratsastamaan Hausjärvellä sijaitsevalle Haukankallion ratsastuskeskukselle. Äitini vei minut Nouse ratsaille -päivänä sinne ja innostuin heti korkeasta, mutta lempeästä suomenhevosruunasta Sirun Säkästä. Se valloitti täydellisesti sydämeni ja siitä asti olen ihannoinut suomenhevosten rotua. En pitänyt tallin lämminverisistä yhtään, joten sain muutaman vuoden ratsastaa vain suomenhevosilla. Kehityin tallilla huimaa vauhtia, mutta kehitykseni lakkasi vuoteen 2009, jolloin siirryin Haukankalliolta tauolle ja sieltä toiselle tallille. 

IMG_0508

Pidin vuoden tauon ratsastuksesta Haukankallion jälkeen, jolloin palasin hevosen selkään takaisin vuonna 2010. Tällä kertaa aloitin Janakkalassa sijaitsevalla Savikon tallilla, jossa oli -85 syntynyt suomenhevostamma Vatukka. Sain usein ratsastustunneille sen, mutta vanhuuden tuottaman väsymyksen takia se ei jaksanut liikkua tunneilla normaaliin tapaan. Siksi minusta tuntuikin todella pahalta opettajan käskystä antaa hevoselle jatkuvasti raipan näpsäisyjä. Onneksi vuonna 2012 Vatukka siirtyi viereiselle tallille erään kokeneen seniorinaisen omistukseen. Vatukan lisäksi tallilla oli myös eräs Domino-niminen suomenhevonen, mikä oli yksi suosikkini. Se tosin lähti tallilta hieman ennen Vatukkaa.

Kyseinen nainen asui silloin lähes naapurissani, joten hoidin Vatukkaa sekä kahta muuta lämminveristä kyseisellä kolmen hevosen tallilla. Lopetin Savikon tallilla käymisen välittömästi Vatukan siirtymisen jälkeen, sillä opetus ei ollut tasokasta enkä kehittynyt tallilla yhtään. 

Olin suhteellisen nuori, kun aloin hoitamaan Vatukkaa. Sen tallikavereina olivat Bella ja Netta -nimiset lämminverisiskokset, joiden kanssa puuhailin hieman myöhemmin. Omistajan alettua luottaa minuun sekä hevostaitoihini, sain hakea hevosia tarhasta sekä viedä niitä sinne, siivota tallia ja ratsastaa Vatukalla oman mieleni mukaan. Kävin usein sen kanssa metsäkävelyillä pelkällä riimulla ja narulla, selästä tai taluttaen. Kesällä kävin sen kanssa useaan otteeseen laitumella syömässä. 

IMG_0329 (2)

Vuonna 2012 aloin kiinnostua poniraviurheilusta. Tavoite P-kortin ajamisesta lähti pelkästä ajatuksesta Riihimäen kesäraveissa – halu ajaa itsekin vielä jonain päivänä kilpaa. Vuoden 2013 Tampereen hevosmessuilla oli eräs vanha poniravikuski esittäytymässä, josta sain motivaatiota etsiä tulevalle kesälle poniajokursseja. Sellainen löytyikin, tosin hieman kauempaa Aamuyön hevostilalta. Menin leirille kaverini kanssa ja opettelimme valjastamaan sekä ajamaan.

Leirin läpäistyäni pääsin ilmoittautumaan vielä samana kesänä järjestettävälle Kokemäen ponikorttikurssille. Minulla oli vain Aamuyön hevostilalta saadut ajotaidot, joten lähtökohtani leirillä ei ollut mitenkään imarteleva. Sain korttikurssin kuitenkin suoritettua hyväksytysti ja silloin aloimme etsimään minulle ensimmäistä omaa ponia!

Äitini bongasi Hevostalli.netistä Yiazmiin-nimisen shetlanninponitamman. Kävimme katsomassa sitä Hankasalmella ja päätimme ostaa sen. Jaska tuotiin meille tänne Riihimäelle 1.10.2013, jolloin se sai karsinapaikan Herajoen ratsastuskeskuksesta. Kyseisellä tallilla ehdimme majailla noin vuoden, jolloin saimme uuden tallipaikan tuttuni kotitallilta. Vaihtoa emme edes miettineet, harjoitusravien jälkeen tuttuni haki Jaskan traileriin ja se vietiin saman tien toiselle tallille. 

IMG_0477

Majoitumme tuttuni tallilla noin vuoden, jonka jälkeen Jaskasta alkoi muodostua automaatti. Kävimme Jaskan kanssa Vihdissä 2014 opettamassa erään nuoren shetlanninponitamman ajolle, josta sain hyvin kokemusta. Kuitenkaan Jaskan kanssa emme päässeet edistymään, joten päätin alkaa etsimään uutta ponia. Jaskasta tuli todella monia tarjouksia, mutta päädyin myymään sen eräälle ponikasvattajalle, sillä siellä se ei jatkaisi enää kilpauraansa. Kasvattajan kanssa oli puhe pitkäaikaisesta kodista, mutta ensimmäisen varsan jälkeen siitä olikin jo tehty myynti-ilmoitus. 

Jaskasta tuli vaihdossa silloin nelivuotias tamma, Springfield Estelle. Sen kuitenkin jouduimme palauttamaan jo muutaman viikon jälkeen, sillä se osoittautui vaaralliseksi. Jaskaa emme kuitenkaan enää saaneet takaisin, vaan Estelle ostettiin takaisin pilkkahinnalla. Sen jälkeen aloimme etsimään ylläpitoon uutta ponia, sillä en enää omaa halunnut. 

Lokakuussa poni löytyi ja menimme äidin kanssa sitä katsomaan. Se oli nelivuotias tamma, isänä Golda Apache. Kiinnostuin ponista sen suvun vuoksi ja se oli todella yritteliäs koeajossa. Päätimme ottaa sen ylläpitoon, eli haimme lokakuussa ruskean sekä tuuheaharjaisen Melrose Cherokeen. Ruusun saattelemana perustin blogilleni Instagramtilin, mikä lähti suureen nousuun suloisen ponini saattelemana. 

IMG_0398

Ruusu tuli minulle siis 2015 lokakuussa ja siitä alkoi meidän yhteinen taival. Aloitimme talutuksella, josta siirryimme valjaiden totutteluun ja ajamisen kokeiluun. Ruusu käyttäytyi todella mallikkaasti, joten kaikki sujui helposti ja nopeasti. 

Ruusun kanssa pääsimme starttaamaan kolme kertaa, tosin huonolla menestyksellä. Alli starttasi Ruusulla Lahdessa kerran ja minä ajoin loput kaksi starttia. Alkuvuodesta 2016 aloin etsimään Ruusulle ratsastajaa. Riihimäeltä löytyikin todella taitava 2003 syntyinen tyttö, Elsa, joka vei todella paljon Ruusua eteenpäin. Sain jopa kerran kuulla, että Ruusua olisi ratsastettu ennen meille tuloaan. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan saimme opettaa Ruusun täysin alkeista. 

Ruusu lähti meiltä 2016 heinäkuussa, sillä halusin keskittyä viimeiseen peruskoulun luokkaan. Tarkemmin ajateltuna se oli järkevästi tehty, sillä en olisi löytänyt motivaatiota ponien treenaamiseen silloisena syksynä. Ruusun jälkeen minulla ei ole ollut yhtäkään ponia, mutta olen ajanut vuoden 2017 ruskealla shetlanninponiorilla, Agnella. Kevään 2017 jälkeen saimme yhteistyön kulkemaan ponin kanssa, jolloin starttien ennätykset parantuivat jokaisella kerralla. Paransimme Agnen ennätystä 20 sekuntia nopeammaksi, aloitimme 3.29,2 ja saimme ennätyksen tippumaan 3.09,9. 


Kiitos lukemisesta! Muista äänestää minua halutessasi tämän vuoden Blogiexpon yleisöäänestyksessä, mikäli pidit postauksestani: klik.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *